MM 2007 Kemi ja Simojoki

Suomessa järjestettiin perhokalastuksen MM-kilpailut kesäkuussa. Kuuluin Suomen joukkueeseen yhdessä Olli Toivosen, Jukka Leväsen, Petri Virolaisen, Markus, Tandefeltin, Harri Hytösen, Tero Mäntylän, Mika Vainion, Antti Vappulan ja Mika Mannisen kanssa. Allekirjoittanut ja listan neljä ensimmäistä muodostivat joukkueen varsinaisessa kilpailussa Mika Vainion toimiessa kapteenina.
Tuloksena oli niin kuin kaikki varmasti jo tietää joukkuekilapilussa pronssia. Henkilökohtaiset tulokset olivat, Jouni 12. Olli 13. Jukka 16. Markus 25. ja Petri 93
Artikkeli ja oma sekä Virolaisen Petrin kilpailukuvauksen löytyvät Perhokalastus lehdestä. Muta tässä juttua vielä lisää joukkueen ja omasta harjoitusjaksosta.
Joukkueen valmistautuminen alkoi hyvissä ajoin eikä siinä mielestäni ollut puutteita. Joukkueen majoittuminen Ranualle oli oikea päätös. Koska Simojoen alaosien harjoittelualueet eivät kertoneet kuin sen että siellä ei harjusta kovin paljoa ole. Sama viesti tuli myös muiden maiden joukkueilta ja paikallisilta kalastajilta.

Matka alkaa
Lähdimme Jukka Leväsen ja Mrkku Ilveksen kanssa Ääneskoskelta kohti Simoa maanantaina 4.6, Jukka tuli Petri Virolaisen kyydissä ja minä ja Markku ajoimme edeltä. Markun Kanssa haettiin Ford Maverick Oulun Viescarilta ja jatkoimme kohti Simoa ja Lapin Rinkiä. Vanha ystävämme Esko Knuuti majoitti meidät ensimmäisen viikon ajan. Lapin Ringissä ensimmäinen päivä meni ihaillessa jokea ja parantaessa maailmaa ja saunoessa.

Ensimmäinen harjus
Tiistaina lähdimme Simojoen alaosien harjoitusalueelle. Tuloksena yhdet siiman "katkootukset" ja Markun n. 30 cm harjus. Hiljaista oli, joen pohja oli mustanaan mäkäräisen toukkaa jota kalat söivät. Tosin harjustiheys ei varmasti ollut kovin hyvä näillä harjoitusalueilla mutta, kuitenkin.
Ensimmäiset kunnon kosketukset harjuksiin saimme Markun kanssa Merikoskella. Löysin pieniä harjuksia n. 20 cm keskeltä Merikoskea lohipoolista. Perho jotka kelpasivat olivat vanhoja tuttuja, Red Tag larva koko 14, CDC -pinturi koko 16, harmaa larva koko 12. Ei epäilystäkään enää perhoista. Tekniikkana parhaiten toimii "lirkkiminen" ja normaali pintaperhon uittaminen vapaasti virran mukana. Kuitenkin perhonkoko vielä laittoi miettimään. Kelpaako pienet ja keskikokoiset myös isomalle harjukselle yläosan kilpailualueilla. Mutta se nähtäsiin sitten kun sinne siirrytään.
Merikosken jälkeen kävimme vielä läpi alaosan ahrjoitusalueet mutta Merikoskea lukuunottamatta harjuksen olivat hakusessa. Syynä varmasti mäkärän toukkien valtava massa esiintyminen joen pohjassa. Muuta selitystä emme asialle keksineet.
Ensimmäisen harjoitusviikon aikana joukkomme kasvoi vielä kahdella. Tero Mäntylä ja Olli Toivonen liittyi joukkoon tummaan. Loppujoukkue saapui tipotellen Ranualle jonne mekin siirryimme 9.6 lauantaina.

Ranua
Saavuttuamme Ranualle aloitimme harjoittelun alueen eri harjoituskoskilla. Itsellä hajoitusten aikana ei ollut mitään mahdotonta "röytöä" ehkä siksi että keskityin kalastamaan aina jo kalastettuja kohtia. Tällä etsin tekniikkaa ja perhoja kalalle joka niitä jo oli nähnyt useita erillaisia. Kalastin usein muiden perässä kohtia mistä toinen kalastaja oli juuri kahlannut tai kalastanut. Onnistuinkin saamaan muutamia hyviä harjuksia ja se kasvatti itseluottamustani siitä että olin oikeilla jäljillä. Usko omiin perhoihin kasvoi vielä erityisesti virallisissa harjoituksissa joissa Red Tag larva alkoi pelaamaan niin kuin ennen vanhaan.

Viralliset harjoitukset
Ensimmäinen virallinen harjoitusjaksoni oli Kemi kalapaikalla, tekojärvi sijaitsee aivan sellutehtaan kupeessa ja se toimii tehtaan käyttövesialtaana. Jukka, minä ja Petri kapusimme samaan pieneen soutuveneeseen ja suuntasimme vesille. Ulapalla oli hirveä ryysis! Harjoitusalue oli rajattu järven puolivälistä poikki. Tilaa kuitenkin oli kohtalaisesti ja saimme usean kontaktin kaloihin. Muutaman jopa ylös asti. Perhoista toimivat yllättäen musta leechi, punainen ja oranssi leechi. Siimat kelluva, kolmos uppoava, ja lasi-interi. Uitto tapoina kaikki mahdollinen. Kuitenkin suhteellisen kovaan uittoon otti useampi kala ja siimoista paras oli varmasti "kolmosuppoava" siima. Järvi ei varmasti tuottaisi tuskaa. Niin minä luulin!

Olin Jukka Leväsen kanssa viimeisellä virallisella harjoitusjaksolla ja kosken nimi oli muistaakseni Mötyskoski (voi olla että muistan väärin) no kuitenkin Simojoen keskivaiheilla. Aloitimme Jukan kanssa kalastamisen hieman niska-alueen alta, edeten viuhkamaisesti toiselle puolelle koskea joka näytti olevan parempi kuin lähtöranta. Sain Red Tagilla muutaman hyvän kokoisen harjuksen ja tietysti menetin sen ison. Kuitenkin sain katsella harjusta joka oli siimani päässä noin parin metrin päästä jaloistani, mittaa n. 55 - 60 cm, peruke 0.16 vinkaisi vain kerran kun harjus päätti tutustua kosken alimpiin osiin. Sen se sai tehdä rauhassa. No joskus toisten sitten ajattelin harjuksen irrottua, tunne ei ollut niin paha kuin se olisi ollut normaalisti kalassa olessa.
Lopettelin viimeisen harjoitusjakson jo reilusti ennen sen loppumista ja siirryin katselemaan muiden kalastamista. Tosin muiden maiden edustaja olivat jo pitkän aikaa siirtyneet seuraamaan minun ja Jukan kalastamista, olimme nimittäin slovakin kanssa ainoat jotka kalaa saivat kyseisssä harjoituksessa. Slovakian kaveri pahoitteli minulle sen ison karkaamista, oli nähnyt väsytystä läheltä ja sanoi että kala oli todella iso. Niinhän se oli.
Harjoitukset olivat takana ja alkoi viimeinen keskittyminen itse kilpailuun. Niin kuin alussa kerroin oma kilpailukuvaukseni on luettavissa Perhokalastus lehdestä, samoin Petri Virolaisen. Petrin kohtalo oli julma jo arvonnassa, mutta semmoista se joskus on.



Kisa Terveisin, J Neste

Syksyn afäärit.

Rauhoitus on menossa ja kalastaminen koskilla on hiljentynyt. Odottelemme marraskuun puoliväliä ja sitä että syksy jatkuu lumettomana pitkään. Tällöin kalastaminen on vielä mielekestä pitkälle tätä vuotta.
Itse aloitan valmistautumisen jo maaliskuun MM-kilpailuihin Uuteen Seelantiin. Vielä on kuitenkin tehtävää kotona koska, remontti on kesken. Kuitenkin sidonta ja muu valmistelu on aloitettava hyvissä ajoin ettei tule liian kiire.
Uuden Seelannin kalastussäännöissä on vielä selvittämistä. Miten ne koskevat kilapailijoita esimerkiksi. On varmaa että kalastuvälineet on desinfioitava ja tai niiden on oltava uusia ja käyttämättömiä, ennen kuin saat kalastaa pohjoissaarella. Eteläsaarella on luultavasti hieman eri säännöt mutta. Kuulopuheiden mukaan edes samoja perhoja ei saisi saarilla käyttää. No tämä asia varmistetaan.
Maajoukkue kokoontuu seurvaavan kerran Äyskoskella lokakuussa. Tästä aloitan atikkeli sarjan joka käsittelee valmistautumista MM-kilpailumatkaa ja itse kilpailua varten.

Sidonta aloitetaan pintaperhoista. Jos jollakulla Uuden Seelannin kävijällä on hyviä vihjeitä perhoresepteistä niin laittakaapa tulemaan. Itse tiedän sen mitä internetistä tietoa löytää. Kalastaminen on kuitenkin käytnnössä pintaperho ja nymfi kalastusta joella ja järvissä asuvat kalat taas nappaavat myös perinteisiin leecheihin. Mikseivät, kun niin ne ottavat muuallakin tällä pallolla :D
Tietoa siis kaivataan ja kaivetaan koko ajan. Kaikki apu on tervetullutta.

Kisa Terveisin J Neste

Klubikosket ja menetetyt mahdollisuudet.

Eilen 20.9 kävin Yläisenkosken rannalla sijaitsevalla kalanviljelylaitoksella hakemassa lampeemme kirjolohia. Tietenkään en voinut välttää kiusausta istuskella ja katsella Yläisenkosken elämää muutaman minuutin ajan. Aikanaan tuon kosken kalastuoikeus oli vuokrattu paikallisille perhokalastajille. Enää ei ole näin. Raha on se joka ratkaisi tämänkin asian. Etelästä saapui ryhmä kalastajia jotka latoivat pöytään markkoja niin että se notkui. Samalla väitän, Yläisenkosken alamäki alkoi.

Lasse Heikkilän kalastusporukka hoiti erittäin hyvin Yläisenkoskea ja sen kalakantaa menneinä vuosina. Kalatussääntö oli rakennettu siten että kaikki toiminta taphtui luonnon ja kalan ehdoilla. Suurilta osiltaan tämän vuosia jatkuneen toiminnan vuoksi Yläisenkoski on yksi parhaista taimenen, harjuksen ja siian kalastuspaikoista Suomessa ellei jopa maailmassa.

Tietysti tämä on vain kuulopuhetta mutta, nykyinen kalaporukka ei hoida Yläisenkoskea niin intensiivisesti ja pitkäkestoisesti kuin Lassen porukka hoiti. Siksi on vaikea uskoa ja kuvitella että pidemmän päälle hoitamaton vesialue ja kalakanta voisi tuottaa sellaisia poikasmääriä että Yläisenkosken tulevaisuus olisi turvattu.

Edesmennyt Lauri Syrjänen oli Yläisenkoskella tuttu näky, Markku Ilves kuului tähän legendaariseen kalaporukkaan myös. Näiden herrojen ja monen muun porukkaan kuuluneen lisäksi Yläisenkoski ja sen kalat tulivat tutuiksi ympäri Suomea. Klubikoskena Yläinen on ollut aina, siis harvojen herkkuna, monien unelmissa.

Nykypäivänä Suomessa on hirveä kalastuspaine reittikoskilla ja vähän pienimmilläkin puroilla. Keski-Suomessa tämä näkyy erittäin hyvin. Huopanankoski, Kapeenkoski, Kuusaankoski, Keskinen vain muutaman vain mainitakseni on ylikalastettuja paikkoja niiden hoitoon ja istuksiin nähden. Istutukset tähtäävät vain kalaturismin kehittämiseen. Kaikki itutettu kala on käytännössä pyyntikokoista kalaa, ei pienpoikasia. Rasvaeväleikkauksilla toivotaan kalastuspaineen kohdistuvan näihin istukkaisiin. Kuitenkin nykyisellä kalastupaineella ei voida välttää sitä karhunpalvelusta jokiluonnolle mikä nyt tehdään.

Pienpoikasistutuksia tulisi lisätä rajusti, koskien kutusoraikoita pitää hoitaa jatkuvasti, kalojen lastenkamarialueita joissa ei kalasteta pitää lisätä. Reittivesien välijärvien verkkokalastusta pitää rajata rajusti. Koskien kalastussäännöt tehdään siten että C&R kalastus lisääntyy.

Kalaturismi aiheuttaa valtavaa korotuspainetta kalastuslupiin. Kalanviljelylaitokset ovat nostaneet kalan hinnan korkeammaksi kuin mitä se on kaupantiskiltä ostettaessa! Vain siksi että sitä istutetaan kalaturistien iloksi valtavia määriä. Kalastusalueiden kilpailu noista turisteista kiihdyttää näiden istutsten määrää. Oheispalvelut tuovat mukanaan muita leiveilmöitä jne.

Yritän vain tässä sanoa sitä että, jos Suomessa olis noita klubialueita enemmän niin ongelmia olisi vähemmän. Siis koskien ja kalavesien hoitoon pitäisi paneutua samoin kuin Yläisenkoski ennen hoidettiin. Klubialuiessa vain on se olennainen vika että se on harvojen herkkua mutta niitä sääntöjä voidaan kyllä soveltaa muuallekkin.

SM 2007 Äyskoski.

Syyskuun alussa käytiin perhokalastuksen SM-kilpailut Äyskoskella Tervon lohimaassa. Olin mukana 40 finalistin joukossa ja lopulta sijoitukseni oli 8. Kilpailun voitti Jarkko Suominen, Janne Pirkkalaisen olessa toinen ja Antti Vappulan kolmas.

Tulokset

Kilpailu alkoi osaltani järvellä, Kuopion Iso-Valkeinen oli tällä ketaa melkoisen haastava. Istutukset järveen oli tehty vain vuorokautta aikaisemmin ja kala oli arkaa. Onnistuin ensimmäisellä jaksolla saamaan yhden kirjolohen ja sijoitukseni oli 4. Toinen jakso oli sitten synkempää, mp tuloksena ja maksimi pisteet. Kolmas jakso alkoi hyvin, ensimmäisillä heitoilla 48 cm kirjo kiinni ja mittaukseen. Jakso jatkui tasaisesti ja sain ylös yhteensä kolme kirjoa ja pudotin vielä "kaupanpäälle" kolme. Jaksovoitto kuitenkin viimeiseltä jaksolta takasi sen että olin kokonaistaistossa mukana.

Sunnuntaina pääsimme Äyskoskelle. Edellisenä päivänä ryhmät A ja B olivat saaneet kalaa tasaiseen tahtiin. Pääsosin harjuksia mutta mukana myös muutama komea taimen ja kirjolohi.

Aloitin kalastamiseni beatilta 8, josta olin harjoittelussa saanut runsaasti mitallisia harjuksia aivan rantavirrasta. Sieltä löysin harjukset myös tällä kertaa, veden syvyyden olessa vain n. 10 - 15 cm. Ainoa vika oli vain että, karkuutin suurimman osan kaloista jotka siiman päähän sain. Tuloksena kaksi harjusta mittaukseen. En kalastanut beatista muuta kuin harjusta, edellinen kalastaja Ville Vainio oli karkuuttanut kaksi isoa taimenta joten uskoin että niitä ei vielä kannata yrittää. sijoitus beatilla jossain 5 - 6 paikkeilla.
Seuraavana oli yksi parhaista beateistä "Äsyllä" nro 4 Patolan suvannon koski ja itse suvanto. Suvantoo oli istutettu 30 kpl kirjoja juuri ennen kilpailupäivää. Niitähän sieltä kaikki kilpailijat saivatkin. Kolme kirjoa ja harjus tuloksena, sijoitus ilmeisesti 2. ei paha mutta tästä beatista olisi pitänyt pystyä voittamaan jakso.
Viimeinen beatti oli pooli nro 10, synkäksi haukuttu ja sitä se oli. Mittallinen harjus kuitenkin tuloksena ja sen myötä 8 sija kokonaistuloksissa. Havaittavissa oli vieläkin kilapiluväsymystä kesäkuun MM-kilpailuiden jälkeen, no nyt on syksy ja talvi aikaa toipua seuraavaan koitokseen. Se on sitten taas MM-kisat ja Uusi Seelanti kutsuu.

Blogi luotu!

Tervetuloa blogilleni!




Perhokalastus ja kilpaperhokalastus ovat tämän blogin pääaiheita. Metsästys ja aseet esiintyvät kirjoituksissani myös silloin tällöin.



Perhokalastusta olen harrastanut n. 20v. joista viimeiset 7 vuotta olen myös kalastanut kilpaa. Kuulu Suomen perhokalastus maajoukkueseen ja olen edustanut Suomea kaksissa perhokalastuksen MM-kilpailuissa.

Ensi vuoden maaliskuussa lähden Uuteen Seelantiin kilpailemaan jälleen Suomen väreissä. Matkasta tulee mielenkiintoinen ja sitä voitte seurata tältä blogilta. Myös muilla Suomen joukkueen jäsenillä on bloginsa. Esim. Jarkko Suomisen ja Janne Pirkkalaisen mietteitä löytyy seuraavasta linkistä "kalapäiväkirja"