Suomessa järjestettiin perhokalastuksen MM-kilpailut kesäkuussa. Kuuluin Suomen joukkueeseen yhdessä Olli Toivosen, Jukka Leväsen, Petri Virolaisen, Markus, Tandefeltin, Harri Hytösen, Tero Mäntylän, Mika Vainion, Antti Vappulan ja Mika Mannisen kanssa. Allekirjoittanut ja listan neljä ensimmäistä muodostivat joukkueen varsinaisessa kilpailussa Mika Vainion toimiessa kapteenina.
Tuloksena oli niin kuin kaikki varmasti jo tietää joukkuekilapilussa pronssia. Henkilökohtaiset tulokset olivat, Jouni 12. Olli 13. Jukka 16. Markus 25. ja Petri 93
Artikkeli ja oma sekä Virolaisen Petrin kilpailukuvauksen löytyvät Perhokalastus lehdestä. Muta tässä juttua vielä lisää joukkueen ja omasta harjoitusjaksosta.
Joukkueen valmistautuminen alkoi hyvissä ajoin eikä siinä mielestäni ollut puutteita. Joukkueen majoittuminen Ranualle oli oikea päätös. Koska Simojoen alaosien harjoittelualueet eivät kertoneet kuin sen että siellä ei harjusta kovin paljoa ole. Sama viesti tuli myös muiden maiden joukkueilta ja paikallisilta kalastajilta.
Matka alkaa
Lähdimme Jukka Leväsen ja Mrkku Ilveksen kanssa Ääneskoskelta kohti Simoa maanantaina 4.6, Jukka tuli Petri Virolaisen kyydissä ja minä ja Markku ajoimme edeltä. Markun Kanssa haettiin Ford Maverick Oulun Viescarilta ja jatkoimme kohti Simoa ja Lapin Rinkiä. Vanha ystävämme Esko Knuuti majoitti meidät ensimmäisen viikon ajan. Lapin Ringissä ensimmäinen päivä meni ihaillessa jokea ja parantaessa maailmaa ja saunoessa.
Ensimmäinen harjus
Tiistaina lähdimme Simojoen alaosien harjoitusalueelle. Tuloksena yhdet siiman "katkootukset" ja Markun n. 30 cm harjus. Hiljaista oli, joen pohja oli mustanaan mäkäräisen toukkaa jota kalat söivät. Tosin harjustiheys ei varmasti ollut kovin hyvä näillä harjoitusalueilla mutta, kuitenkin.
Ensimmäiset kunnon kosketukset harjuksiin saimme Markun kanssa Merikoskella. Löysin pieniä harjuksia n. 20 cm keskeltä Merikoskea lohipoolista. Perho jotka kelpasivat olivat vanhoja tuttuja, Red Tag larva koko 14, CDC -pinturi koko 16, harmaa larva koko 12. Ei epäilystäkään enää perhoista. Tekniikkana parhaiten toimii "lirkkiminen" ja normaali pintaperhon uittaminen vapaasti virran mukana. Kuitenkin perhonkoko vielä laittoi miettimään. Kelpaako pienet ja keskikokoiset myös isomalle harjukselle yläosan kilpailualueilla. Mutta se nähtäsiin sitten kun sinne siirrytään.
Merikosken jälkeen kävimme vielä läpi alaosan ahrjoitusalueet mutta Merikoskea lukuunottamatta harjuksen olivat hakusessa. Syynä varmasti mäkärän toukkien valtava massa esiintyminen joen pohjassa. Muuta selitystä emme asialle keksineet.
Ensimmäisen harjoitusviikon aikana joukkomme kasvoi vielä kahdella. Tero Mäntylä ja Olli Toivonen liittyi joukkoon tummaan. Loppujoukkue saapui tipotellen Ranualle jonne mekin siirryimme 9.6 lauantaina.
Ranua
Saavuttuamme Ranualle aloitimme harjoittelun alueen eri harjoituskoskilla. Itsellä hajoitusten aikana ei ollut mitään mahdotonta "röytöä" ehkä siksi että keskityin kalastamaan aina jo kalastettuja kohtia. Tällä etsin tekniikkaa ja perhoja kalalle joka niitä jo oli nähnyt useita erillaisia. Kalastin usein muiden perässä kohtia mistä toinen kalastaja oli juuri kahlannut tai kalastanut. Onnistuinkin saamaan muutamia hyviä harjuksia ja se kasvatti itseluottamustani siitä että olin oikeilla jäljillä. Usko omiin perhoihin kasvoi vielä erityisesti virallisissa harjoituksissa joissa Red Tag larva alkoi pelaamaan niin kuin ennen vanhaan.
Viralliset harjoitukset
Ensimmäinen virallinen harjoitusjaksoni oli Kemi kalapaikalla, tekojärvi sijaitsee aivan sellutehtaan kupeessa ja se toimii tehtaan käyttövesialtaana. Jukka, minä ja Petri kapusimme samaan pieneen soutuveneeseen ja suuntasimme vesille. Ulapalla oli hirveä ryysis! Harjoitusalue oli rajattu järven puolivälistä poikki. Tilaa kuitenkin oli kohtalaisesti ja saimme usean kontaktin kaloihin. Muutaman jopa ylös asti. Perhoista toimivat yllättäen musta leechi, punainen ja oranssi leechi. Siimat kelluva, kolmos uppoava, ja lasi-interi. Uitto tapoina kaikki mahdollinen. Kuitenkin suhteellisen kovaan uittoon otti useampi kala ja siimoista paras oli varmasti "kolmosuppoava" siima. Järvi ei varmasti tuottaisi tuskaa. Niin minä luulin!
Olin Jukka Leväsen kanssa viimeisellä virallisella harjoitusjaksolla ja kosken nimi oli muistaakseni Mötyskoski (voi olla että muistan väärin) no kuitenkin Simojoen keskivaiheilla. Aloitimme Jukan kanssa kalastamisen hieman niska-alueen alta, edeten viuhkamaisesti toiselle puolelle koskea joka näytti olevan parempi kuin lähtöranta. Sain Red Tagilla muutaman hyvän kokoisen harjuksen ja tietysti menetin sen ison. Kuitenkin sain katsella harjusta joka oli siimani päässä noin parin metrin päästä jaloistani, mittaa n. 55 - 60 cm, peruke 0.16 vinkaisi vain kerran kun harjus päätti tutustua kosken alimpiin osiin. Sen se sai tehdä rauhassa. No joskus toisten sitten ajattelin harjuksen irrottua, tunne ei ollut niin paha kuin se olisi ollut normaalisti kalassa olessa.
Lopettelin viimeisen harjoitusjakson jo reilusti ennen sen loppumista ja siirryin katselemaan muiden kalastamista. Tosin muiden maiden edustaja olivat jo pitkän aikaa siirtyneet seuraamaan minun ja Jukan kalastamista, olimme nimittäin slovakin kanssa ainoat jotka kalaa saivat kyseisssä harjoituksessa. Slovakian kaveri pahoitteli minulle sen ison karkaamista, oli nähnyt väsytystä läheltä ja sanoi että kala oli todella iso. Niinhän se oli.
Harjoitukset olivat takana ja alkoi viimeinen keskittyminen itse kilpailuun. Niin kuin alussa kerroin oma kilpailukuvaukseni on luettavissa Perhokalastus lehdestä, samoin Petri Virolaisen. Petrin kohtalo oli julma jo arvonnassa, mutta semmoista se joskus on.
Kisa Terveisin, J Neste
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti