Huopanankosken Kuningaskalastaja 2010

Kuningaskalastaja 2010 kisattiin taas kerran liiankin hyvissä olosuhteissa. Aurinko paahtoi parhaimmillaan ilman lämpötilaksi vajaat 30 c joten kuuma oli kilpailijoilla. Vesi lämpeni joessa kuin saunan padassa. 3 asteen hyppy verrattuna aloitus päivää ja kilpailun viimeistä päivää ei voinut olla näkymättä viimeisellä jaksolla.

Kalaa kuitenkin tuli yöjaksoilta
Yöjaksot pelastivat kilpailun jälleen kerran. Aikoinaan kun kilpailua suunnittelin tarkoituksena oli luoda kilpailu joka poikkeaa muista ja samalla antaa pientä vihiä siitä miten maailmalla kilpaillaan mm. arvokilpailuissa. Mielestäni Huopanankosken Kuningaskalastaja on Suomen kilpailuista lähimpänä mm MM-kilpailua formaatiltaan. Jos emme laske mukaan SM-finaalia. Samalla kuitenkin päätimme yhdessä muiden seuramme aktiivien kanssa ottaa mukaan yöjaksot. Siksi että ne ovat olennainen osa Keski-Suomalaista perhokalastuskulttuuria. Keski-Suomen vesiperhoskoskilla kalat ovat aktiivisia silloin kun, vesiperhoset pyryävät koskien niskoilla ja luusuoissa. Illat ja yön ensimmäiset tunnit ovat juuri tuota aikaa keskikesällä. Lämpiminä öina vesiperhosia kuoriutuu aina aamun tunneilla saakka loppuen aurinkon alkaessa nousta puiden latvojen yläpuolelle. Tänä vuonna erikoisuutena oli runsas koskikorentojen ja päivyreiden kuoriutuminen samaan aikaan. Värisävy oli lajeilla sama kellanoliivi josta tuossa vieressä hyvä esimerkki. Kalat söivät pääsääntöisesti pinnan alta Torikoskessa ja välisuvannossa sekä kuninkaanväylässä mutta, pintovia kaloja oli vanhan sillan alla saunasuvantoa myöten aina järven suulle saakka.

Kalaa löytyi myös päivällä
Päiväjaksot olivat haastavia auringon paahteen ja hyönteiselämän puuttuessa tyystin kuumimpina tunteina. Kalaa niiltä kuitenkin saatiin muutamia mutta, selkeä ero oli verrattuna ilta ja yöjaksoihin. Näillä päivähjaksoilla kuitenkin perinteisesti ratkaistaan kilpailun kulku.  Päivällä kala sijoittui tutusti koskien koviin reunavirtoihin, hapekkaaseen ja turvalliseen veteen huilaamaan. Näistä kohdista kala tavoitettiin mutta myös monesti se säilytti koskemattomuutensa. Siimoja katkeili tai kala irtosi muuten vain. Virtauksen ollessa voimakas vaikeuttaa se olennaisesti kalan haaviin saamista. Viereisessä kuvassa Joonas Kunelius kalastaa uuden sillan alla olevaa poolia 3. Juuri kuvaamani laisissa olosuhteissa. Joonas ei kalaa tällä kertaa tästä tavoittanut mutta, aiemilla jaksoilla juuri tässä kohdassa oli hyvän kokoluokan kala makaamassa yön syöminkien jälkeen.

Pintaperhot ja larvat toimii aina

Pintaperhot kuten myös larvat toimivat aina perhokalastuksessa. Niin myös nyt. Pintaperhoilla näytettiin useinmiten yritettävän harjusta mutta miksei myös taimenta. Pintaperhoista monella oli käytössä Caddis muunnoksia ja cdc perhoja. Kilpailijoiden havantoihin kuului myös se että tapahtumia oli eniten vapaasti virran mukana kelluviin perhoihin. Harjus pitää myös viistävästä pintaperhosta eritoten pinnassa viistätettävästä pupasta. Kuvassa Jarkko Suominen kalastaa viimeistä jaksoa sunnuntaina poolissa 5 joka käsitti lähes kokonaan Kuninkaanväylän. Vähän myöhemmin kun en enää ollut kuvaamassa Jarkolta katkesi kalan kanssa siimat samassa kohdassa mutta toisella puolella virtaa. Suuri taimen nappasi larvaan ja siima petti siimalenkistä. Näin tällä kertaa mutta, tämä osoittaa myös sen että, päivällä voi onnistua kun osaa kalastaa oikeissa virranosissa ja lukemalla virtaa oikein.
Larvoista parhaita omien kokemusten mukaan tähän aikaan vuodesta on, yllätys yllätys vihreä larva. Samoin caddis green pupat toimivat yhtä hyvin ellei jopa paremmin kun "vesiperhospyry" on voimakkaimillaan. Nymfeistä en osaakaan oikeastaan uittaa kuin Pheasent Taileja eri muunnoksina mutta, ne ovat vain minun valintani. Toki siiman päässä roikkuu usein myös March Brown perinteisesti sidottuna mutta myös kuulan kanssa se kelpaa kaloille. Riippuen virran olosuhteista ja syvyydestä perhoni painot tietysti valitsen. Näitä perhoja näki myös kilpailijoiden siimoissa usein, omina muunnoksina ja variaatioina. Eniten minua kuitenkin ihmetytti streemereiden puuttuminen kilpailojoiden perhoista. Toki eri tinseleitä oli käytössä mutta en huomannut kellään esimerkiksi ahven jäljitelmiä jotka ovat olleet aina erinomaisen tehokkaita Huopanankoskella. Kannattaisi muistaa että kun kaikki heittävät larvaa ja pinturia, kala saattaa innostua usein jostain kookkaamasta perhosta.

Voittaja ei ollut yllätys
Pauli Salmela oli ollut useana vuonna parhaan kolmen joukossa mutta, ei ollut onnistunut voittamaan vaativaa kilpailua. Nyt se onnistui. Pauli tuntee Huopanan kuin omat taskunsa, niin kuin moni siellä kilpailevista tuntee. Vahvaa kalastamista tasaisessa porukassa ja taitavaa kilpaperhokalastamista kokonaisuudessaan vaaditaan tämän kilpailun voittoon. Tuurilla ei ole tässä kilpailussa osaa sen takaavat 5 jaksoa kilpailussa ja haastavat olosuhteet ja loista kilpailuvesi Huopanankoski. Haluan onnitella Paulia hienosta suorituksesta. Valitetavasti minulla ei tätä kirjoittaessa ole vielä kuvaa käytössä mitallikolmikosta mutta, pian on ja lisään sen tähän juttuun.

Kiitos Riitalle ja Huopanankosken kalastusalueelle
Haluan kiittää myös apunamme olleita ihmisiä ja Jani Jokivirtaa hyvin onnistuneista kilpailuista. Tulevina vuosina olemme valmiita jatkamaan ja kehittämään edelleen kilpailua. Ensi vuodeksi haemme kilpailu 24 kalastajalle jolloin pooleja on tämän vuoden tapaan 8. Väitän että ne ovat Suomen 8 parasta kilpailupoolia. Samalla kilpalijat itse päättävät kilpailun alussa aikataulusta. Kilpailu alkaa ja loppuun samaan aikaan kuin tänäkin vuonna mutta, pooleille on kaksi eri aikatauluvaihtoehtoa. Näin voimme ottaa sään huomioon ja pyrimme sijoittamaan jakson niin että, kilpailijoilla on parhaat mahdollisuudet onnistua kilpailussa.

Tapaamisiin Huopanalla!