Perhokalastaja Jouni Neste

Huopanankosken Kuningaskalastaja 2010

2010-07-05T11:54:00.004+03:00

Kuningaskalastaja 2010 kisattiin taas kerran liiankin hyvissä olosuhteissa. Aurinko paahtoi parhaimmillaan ilman lämpötilaksi vajaat 30 c joten kuuma oli kilpailijoilla. Vesi lämpeni joessa kuin saunan padassa. 3 asteen hyppy verrattuna aloitus päivää ja kilpailun viimeistä päivää ei voinut olla näkymättä viimeisellä jaksolla.

Kalaa kuitenkin tuli yöjaksoilta
Yöjaksot pelastivat kilpailun jälleen kerran. Aikoinaan kun kilpailua suunnittelin tarkoituksena oli luoda kilpailu joka poikkeaa muista ja samalla antaa pientä vihiä siitä miten maailmalla kilpaillaan mm. arvokilpailuissa. Mielestäni Huopanankosken Kuningaskalastaja on Suomen kilpailuista lähimpänä mm MM-kilpailua formaatiltaan. Jos emme laske mukaan SM-finaalia. Samalla kuitenkin päätimme yhdessä muiden seuramme aktiivien kanssa ottaa mukaan yöjaksot. Siksi että ne ovat olennainen osa Keski-Suomalaista perhokalastuskulttuuria. Keski-Suomen vesiperhoskoskilla kalat ovat aktiivisia silloin kun, vesiperhoset pyryävät koskien niskoilla ja luusuoissa. Illat ja yön ensimmäiset tunnit ovat juuri tuota aikaa keskikesällä. Lämpiminä öina vesiperhosia kuoriutuu aina aamun tunneilla saakka loppuen aurinkon alkaessa nousta puiden latvojen yläpuolelle. Tänä vuonna erikoisuutena oli runsas koskikorentojen ja päivyreiden kuoriutuminen samaan aikaan. Värisävy oli lajeilla sama kellanoliivi josta tuossa vieressä hyvä esimerkki. Kalat söivät pääsääntöisesti pinnan alta Torikoskessa ja välisuvannossa sekä kuninkaanväylässä mutta, pintovia kaloja oli vanhan sillan alla saunasuvantoa myöten aina järven suulle saakka.

Kalaa löytyi myös päivällä
Päiväjaksot olivat haastavia auringon paahteen ja hyönteiselämän puuttuessa tyystin kuumimpina tunteina. Kalaa niiltä kuitenkin saatiin muutamia mutta, selkeä ero oli verrattuna ilta ja yöjaksoihin. Näillä päivähjaksoilla kuitenkin perinteisesti ratkaistaan kilpailun kulku. Päivällä kala sijoittui tutusti koskien koviin reunavirtoihin, hapekkaaseen ja turvalliseen veteen huilaamaan. Näistä kohdista kala tavoitettiin mutta myös monesti se säilytti koskemattomuutensa. Siimoja katkeili tai kala irtosi muuten vain. Virtauksen ollessa voimakas vaikeuttaa se olennaisesti kalan haaviin saamista. Viereisessä kuvassa Joonas Kunelius kalastaa uuden sillan alla olevaa poolia 3. Juuri kuvaamani laisissa olosuhteissa. Joonas ei kalaa tällä kertaa tästä tavoittanut mutta, aiemilla jaksoilla juuri tässä kohdassa oli hyvän kokoluokan kala makaamassa yön syöminkien jälkeen.

Pintaperhot ja larvat toimii aina

Pintaperhot kuten myös larvat toimivat aina perhokalastuksessa. Niin myös nyt. Pintaperhoilla näytettiin useinmiten yritettävän harjusta mutta miksei myös taimenta. Pintaperhoista monella oli käytössä Caddis muunnoksia ja cdc perhoja. Kilpailijoiden havantoihin kuului myös se että tapahtumia oli eniten vapaasti virran mukana kelluviin perhoihin. Harjus pitää myös viistävästä pintaperhosta eritoten pinnassa viistätettävästä pupasta. Kuvassa Jarkko Suominen kalastaa viimeistä jaksoa sunnuntaina poolissa 5 joka käsitti lähes kokonaan Kuninkaanväylän. Vähän myöhemmin kun en enää ollut kuvaamassa Jarkolta katkesi kalan kanssa siimat samassa kohdassa mutta toisella puolella virtaa. Suuri taimen nappasi larvaan ja siima petti siimalenkistä. Näin tällä kertaa mutta, tämä osoittaa myös sen että, päivällä voi onnistua kun osaa kalastaa oikeissa virranosissa ja lukemalla virtaa oikein.
Larvoista parhaita omien kokemusten mukaan tähän aikaan vuodesta on, yllätys yllätys vihreä larva. Samoin caddis green pupat toimivat yhtä hyvin ellei jopa paremmin kun "vesiperhospyry" on voimakkaimillaan. Nymfeistä en osaakaan oikeastaan uittaa kuin Pheasent Taileja eri muunnoksina mutta, ne ovat vain minun valintani. Toki siiman päässä roikkuu usein myös March Brown perinteisesti sidottuna mutta myös kuulan kanssa se kelpaa kaloille. Riippuen virran olosuhteista ja syvyydestä perhoni painot tietysti valitsen. Näitä perhoja näki myös kilpailijoiden siimoissa usein, omina muunnoksina ja variaatioina. Eniten minua kuitenkin ihmetytti streemereiden puuttuminen kilpailojoiden perhoista. Toki eri tinseleitä oli käytössä mutta en huomannut kellään esimerkiksi ahven jäljitelmiä jotka ovat olleet aina erinomaisen tehokkaita Huopanankoskella. Kannattaisi muistaa että kun kaikki heittävät larvaa ja pinturia, kala saattaa innostua usein jostain kookkaamasta perhosta.

Voittaja ei ollut yllätys
Pauli Salmela oli ollut useana vuonna parhaan kolmen joukossa mutta, ei ollut onnistunut voittamaan vaativaa kilpailua. Nyt se onnistui. Pauli tuntee Huopanan kuin omat taskunsa, niin kuin moni siellä kilpailevista tuntee. Vahvaa kalastamista tasaisessa porukassa ja taitavaa kilpaperhokalastamista kokonaisuudessaan vaaditaan tämän kilpailun voittoon. Tuurilla ei ole tässä kilpailussa osaa sen takaavat 5 jaksoa kilpailussa ja haastavat olosuhteet ja loista kilpailuvesi Huopanankoski. Haluan onnitella Paulia hienosta suorituksesta. Valitetavasti minulla ei tätä kirjoittaessa ole vielä kuvaa käytössä mitallikolmikosta mutta, pian on ja lisään sen tähän juttuun.

Kiitos Riitalle ja Huopanankosken kalastusalueelle
Haluan kiittää myös apunamme olleita ihmisiä ja Jani Jokivirtaa hyvin onnistuneista kilpailuista. Tulevina vuosina olemme valmiita jatkamaan ja kehittämään edelleen kilpailua. Ensi vuodeksi haemme kilpailu 24 kalastajalle jolloin pooleja on tämän vuoden tapaan 8. Väitän että ne ovat Suomen 8 parasta kilpailupoolia. Samalla kilpalijat itse päättävät kilpailun alussa aikataulusta. Kilpailu alkaa ja loppuun samaan aikaan kuin tänäkin vuonna mutta, pooleille on kaksi eri aikatauluvaihtoehtoa. Näin voimme ottaa sään huomioon ja pyrimme sijoittamaan jakson niin että, kilpailijoilla on parhaat mahdollisuudet onnistua kilpailussa.

Tapaamisiin Huopanalla!

Kamera uusittu uuteen digijärkkäriin.

2010-06-15T20:12:00.000+03:00

Sain osastoni tukemana hankittua uuden digijärkkärin. Canon 500 D on kamera ja vielä ihan peruskamoilla. Hankintaa menee pia telezoom ja muuta tarvittavaa tavaraa. Tässä ensimmäinen kokeilukuva perhosta musta nymfi totuuden mukaisella ja realistisella oranssilla kuulalla. Photarilla tietty lisätty tekstit ja pikkuisen kuvankäsittelyä nettiä varten. Harjoottelu tekee tässäkin mestarin, joistakin. :D

Huopanankoskella hiljaista taimenten osalta

2010-06-07T09:52:00.005+03:00

Huopanankoski 2-3.6.2010 Seuramme teki reissun Huopanalle jossa vesi virtasi vuolaana ja ylti rantaan saakka.

Mitallista taimenta ei seuramme 8 jäsenestä saanut kukaan. Itselläni suurin oli noin 35 - 38 cm mittainen ehjäeväinen kauniin kirkas taimenteini. Mutta, sitä ns. "hantinmittaista" tuli vaivaksi asti. Kalastin pääasiassa myllysuvannon yläpään virtaa ja välsuvantoa. Harjuksia tuli muutamia aivan hyvän kokoisia, joista omista suurin oli noin 43 cm ja kaverini Jani sai 47cm pulsan puoleisen Harrin.

Taimenien poissolo siis mitallisten kalojen hämmästytti kyllä. Istutuksia ei Huopanaan ole tehty nyt alkukesästä koska Kymön kasvatuslaitosella kävi miten kävi. Ilmeisesti muualta ei Huopanaan voi onkikokoista kalaa tilata? Kuiten, onko luontaisen kalan vähyys näin silmiinpistävää ja ongintaanko ylivuotiset istukkaa näin tarkasti kaikki pois vai, oliko tulva ajanut kalat järven suulle tai järveen? Se olisi mielenkiintoista tietää.

Kesän mittaan Huopanankosken on tehtävä joitain ratkaisuja istutustoiminnasta tai siellä on monia tyytymättömiä asiakkaita. Toivon mukan päätös ei ole samankaltainen kuin Kymönkoskella. Jonne istutettiin 35 cm taimenta koski täyteen. Tietenkin Kymölle rantaa päästyäni törmäsin ensimmäisenä kahteen tuoreeseen taimenen päähän jotka olivat juuri noista 35 cm kokoluokan kaloista ironneet.

Onkikokoisen kalan istuttaminen on pakollista jos myydään lupia joilla kalan saa ottaa. Muutoin ei vastuullinen kalastusalueen hoitaja voi mielestäni toimia. Vaarassa on ne muutamat toivottavasti luonnonkudusta aikuisiän kynnykselle ehtineet taimenet mikäli mittallista otettavaa kalaa ei istuteta. Tämä on nähty jo aivan liian monta kertaa ja monessa paikassa.
Tämä tilanne kertoo myös sen surullisen tosiasian että, vielä on pitkä matka tilanteeseen että jokiin istutetaan vain mätiä tai pienpoikasia. Jokemme ja reittivetemme ei kasvata taimenta enää vaikka, toimet sen saavuttamiseksi ovatkin olleet mittavia. Jos emme saa turvesoiden humuksia pois jokivesistä ja verkkokalastusta kuriin reittivesien välijärvillä ei vaellustaimenella ole mitään tulevaisuutta Suomessa.

Keihärinkoskeen istutetaan kirjolohta

2010-06-07T09:05:00.004+03:00

Tietoni mukaan Keihärinkoskeen Viitasaarella on istutettu kirjolohta. Syyt ymmärrän hyvin. Taimenen, istutuskokoisen saaminen on vaikeaa tällä hetkellä tietyiltä kasvattamoilta ja taimenen ylihinnoittelu aiheuttaa valtavaa painetta lupahintoihihn jotka jo nyt ovat taivaissa monessa kalastuskohteessa. Kuitenkaan en voi olla ajattelematta sitä miten muiden kalojen elintilan käy. Harjus ja kirjolohi viihtyvät syönnöksillään samoissa virtatyypeissä. Agressiivisena kalana kirjolohi saattaa vaikeuttaa harjuksen elämää mutta, se jää nähtäväksi. Äyskoski on mielestäni pitkänä virta-alueena esimerkki siitä että tämä rinnakkaiselo voi myös toimia. Kuitenkin Keihärin koskeen istutetaan toinenkin annos kirjolohta myöhemmin kesällä. Toivotaan että vannoutuneet taimenen ja harjuksen kalastajat eivät peruuta lupiaan vaan käyvät edelleen kalastamassa Keihärillä. Harjuksia ja isoja tulee ainakin jos mittataimenet loistavat poissaolollaan. Mutta, kyllä niitä taimeniakin siellä vielä on.

Blogiin uutta henkeä.

2010-01-05T11:27:00.003+02:00

Vuoden tauon jälkeen kirjoituksia alan taas laittamaan blogiini. Kalastus on ollu vuoden ajan aika niukkaa kovien työkiireiden ja huonon terveystilanteen vuoksi. Siksi juttujakaan en ole jaksanut laitella. Nyt näyttäisi siltä että tilanne on paranemaan päin ja ainakin siksi että ei kannata jäädä tuleen makaamaan vaan pitää ottaa härkää sarvista ja lähteä liikenteeseen vaikka väkisin.

Talven aikaan teen sidonnasta muutaman jutun kohdistuen sesonkikalastukseen ja kesän ottiperhoihin. Jotkut reseptit pidetään vielä salassa mutta muutamia uutuuksia aion esitellä. Jontespupa on jo monen tiedossa ja se on osoittautunut nopeaksi sidottavaksi ja tehokkaaksi perhoksi eri käyttötarkoituksiin ja eri kalastustapoihin. Teen siitä jutun miten perho sai alkunsa ja missä ja miksi heti kun aikaa riittää. Sidonnasta tulee juttuja varmasti lisää myös seuramme uuden blogin kautta, sen löydät osoitteesta http://aaneseudunperhokalastajat.blogspot.com/

t. J Neste

WFFC 2008 New Zealand

2008-04-02T08:34:00.019+03:00

Tässä tulee matkaraportti MM-kilpailuista 2008 Uudesta Seelannista.

Aloitimme matkan 9.3 Helsingistä ja ensimmäinen etappimme oli Bangkok, kuvassa VA alias Jäälin Susi, Jakke, Japi ja Ola Salon Seudun Sekoittajista vaatteen vaihdossa Bangkokin kansaivälisellä lentokentällä.

Kävimme Bangkokissa paikallisessa ostoskeskuksessa ostoksilla ja syömässä. Vaihtomme seuraavaan koneeseen oli vasta 10 h päästä joten aikaa oli. Seuraavana pysähdyspaikkana oli Melbourne, F1 kisojen koti. Melbourneen lento oli pitkä, mutta mieli pysyi korkealla. Seuraavaksi kohteena oli jo Auckland New Zealand ja pohjoissaari. Perillä meitä oli vastassa kaksi herrasmiestä kisaorganisaatioista jotka toivottivat meidät lämpimästi tervetulleiksi maahan. Samat herrat toivat meille vuokrabussin jolla teimme matkaa kohti päämääräämme

Rotoruan kaupunkia.

Seuraavasta http://www.rotoruanz.com / linkistä pääset kaupunkin virallisille sivuille ja sieltä löytyy arvokasta tietoa matkailijalle.

Rotoruassa vietimme kaksi ensimmäistä viikkoa Accolade Lodge nimisessä motellissa http://www.accoladerotorua.co.nz/ voin varauksetta suositella paikkaa. Palvelu oli loistavaa ja omistaja pariskunta on todella mukavaa väkeä.

Accoladessa on wlan, pesulapalvelu joka oli mielestäni edeullinen ja erinomainen sijainti katsoen sijoittumista Rotorua palveluihin. Myös spa-allas löytyy. Sitä ei ikävä kyllä ollut aikaa käyttää, aika meni suurimmalta osaltaan kalastamiseen niin kuin sen oli tarkoituskin.

Jos tarvitse matkaasi varten tietoa Rotoruasta ja majoituspalveluista niin yllä olevat linkit auttavat varmasti. Samoin google löytää helposti kaiken aiheeseen liittyvän oleellisen tiedon.

Rotoruan kartan löydät tästä linkistä, kartta.

Kalastaminen ja siihen liittyvät palvelut

Oppaamme Mike Davis on co-owner kalastustarvikkeita ja myös metsästystarvikkeita ym muuta myyvässä liikkeessä Hunting & Fishing New Zealand. Mike hoitaa opastamisen ohella myös valokuvauksen ja muun tarpeellisen ja oleellisen mitä kalastukseen ja materiaalihankintoihin on tarvetta. E-maili kaupalle on rotoruahuntingandfishing@xtra.co.nz tarvittaessa voit ottaa yhteyttä kauppaan jo ennen matkalle lähtöäsi.

Kalastusoppaana Mike on vertaansa vailla, taksa on kova mutta mielestäni jokaisen dollarin arvoinen. Mike tuntee pohjoissaaren kuin omat taskunsa ja samoin saaren joet ja järvet. Kaupasta saa todella edullisesti hyviä ottiperhoja jos itse ei viitsi niitä sitoa. Yksi eniten kilpailussa käyttämästämme perhosta on ostoperho Miken kaupasta. Kumijalkanymfi joka varmasti toimii myös tällä Suomessa. Tämä testataan pian.

Joet joilla ei ollut nimeä

Ensimmäisenä aloitimme kalastamisen joella jonka nimeä en muista. Joki oli meidän olosuhteisiin verrattuna suurimmalta osaltaan melkein puro. No onneksi sillä ei ollut kalojen koon tai runsauden kanssa mitään tekemistä. Uudessa Seelannissa oli loppukesä ja koko kesän aikana ei ollut juuri satanut ollenkaan. Tämän vuoksi jokien ja järvien vesi oli todella matalalla ja osaltaan vaikeutti varsinkin isompien kalojen saantia.

Seuraavana päivänä matkasimme pohjoissaaren pohjoisosaan joelle jonka nimeä emme kukaan muista. Tähän muistamattomuuteen ei ole syynä kemialliset aineet vaan, nimet Uudessa Seelannissa ovat todella omistuisia. Kyseessä oli kuitenkin freestone creek vuolainen viroineen ja koskineen, kivirantoineen ja korkeine vuorineen. Maisema oli upea. Alla kuvassa VA ja tämän joen pirteä asukki. Muistaakseni isoimmat kalat tältä joelta oli 55 - 60 cm kirjolohia. Kalajoen sijoittuminen virrassa oli mielestäni aivan verrattavissa omiin kotoisiin olosuhteisiimme. Virran sivut ja kiventakusten peilit ja niiden loppuosat olivat varmoja kalojen olinpaikkoja. Niitä löytyi myös hidasvirtaisista joen osista. Suvannoissa kalastaminen vaati pientä varovaisuutta liikkumisen suhteen mutta, muutoin kala ei meilestäni ollut sen arempaa kuin normaalistikaan.

Kahlaamiseen kannattaa kiinnittää huomioita. Uudessa Seelannissa obn erittäin tiukat bio security määräyksent ja esim. huopapohjaisia kahluukenkiä ei sinne saa viedä mukanaan. Kenkien pitää olla kumipohjaisia. Tällöin kannattaa kiinnittää huomiota siihen että kenkien pohjamateriaalina oleva kumi ei ole liian kovaa ja että pohjassa olevat nastat ovat tarpeeksi suuret, tungsten nastat. Tällöin et liukastele kivillä joissa on paljon levää ja limaa.

Whirinaki river

Whirinaki river oli seuraava kohteemme, tämäkin joki oli freestone creek. Aloitin kalastamisen sillalta ylöspäin ja sainkin heti tartutettua muakavan kokoisen kirjolohen eli rainbow troutin. Kalalla virtaa riitti ja meno oli sen mukaista, 55 cm noin oli mittaa ja painoakin tarpeeksi. Whirinaki oli loistava joki, se polveilee komean kumpuilevan maaston halki ja tarjoaa lukuisia virtapiikkejä ja pitempiä koskimaisia kalapaikkoja. Syviä spotteja on myös kiitettävästi. Whirinakin vesi on vähän rusehtavaa mutta muutoin kirkasta. En tiedä johtuuko tämä jostain ilmiöstä vai on vesi aina saman väristä. Kalastusta se ei haitannut yhtään. Voin suositella Whirinakinlla käyntiä ilman muuta jos alueella vierailet.

Tietääkseni Irlannin joukkue harjoitteli kyseisellä joella kisamittaisen ( 18 - 25 cm ) kalan ongintaa koska sitä siellä todellakin riitti. Tähän harjoitteluun olisi ollut syyytä meidänkin joukkueellamme. Mutta voitte kuvitella ainakin ensimmäisinä Uuden Seelannin päivinä kumpaa kalaa kalastat mieluummin 20 cm mittaista vai 50 - 60 cm mittaista jota sitäkin riitti aivan riittävästi. Sain whirinakilta ihan kiitettävästi kalaa myös taimenia joista suurin ei kuitenkaan yltänyt kuin noin 45 cm mittaan. Mittaa joella on ja kalapaikkoja riittää vaikka väkeä olisi enemmäkin kalalla. Uudessa Seelannissa on paljon karjaa ja sen mukana paljon sähköaitoja, kannattaa muistaa että ne saattavat olla päälle kytkettyinä. Näitä aitoja oli myös tällä joella mutta onneksi ei niissä virtaa ollut.

Jatkoa seuraa pian .......Rangitaiki river

Huopanalla 10.2-08

2008-02-12T10:54:00.002+02:00

Talven ensimmäinen kalastusrupeama tuli tehtyä Huopanankoskelle sunnuntaina. Keli oli mukava +2 ja pilveä ja sumua riittämiin. Tuulta ei nimeksikään joten olosuhteet talvikalastukselle olivat oikein mainiot. En henkilökohtaisesti pidä perhokalastuksesta keskellä talvea mutta, ilmaston muutoksen myötä tätäkin käsitystä pitänee muuttaa.

Vesi oli koskessa korkella niin kuin se on kaikilla Keski-Suomen koskilla. Mielenkiintoista on nähdä kevään sateet ja niiden tuoma vesikuorma, tulva voi olla kova ja kestää pitkään. No se jää nähtäväksi.

Kalastuksellisetikkin reissu oli ihan ok, kontakti kaloihinkin löytyi. Refleksit ruosteessa niin kuin aina pitkän talviunen jälkeen. Kaveri kuitenkin (J Väisänen) koukutti voimalaitosuoman alusta komea kuntoisen 60 cm taimene larvalla. Kyllä oli kala komeassa kunnossa talvikoksi. 3 kg arvioisin painoksi, kesäkunnossa 3.5 kg olisi mennyt rikki mikäli tuosta kala vielä voi lihoa! Kuva seuraa perässä kunnes saan sen kamerasta ulos ja tänne saitille.

Valmistatuminen MM-kisoihin on myös alkanut, perhoja syntyy noin 10 kpl päivä vauhtia ja se on riittävästi. Perusperhot sidon Suomessa ja sitten paikan päällä nähdään mitkä pelittää ja sen mukaan tietysti sidontaan perhot sitten kisoihin. Varustepuoli alkaa olla kohdallaan ja käsitys siitä mitä vapoja otan mukaan ja mitä en, on hanskassa. Lennot varattu ja opas asiakin taitaa kohta olla sovittuna, alkaa olla lähtötelineissä vipinää. Pitkä matkustusaika arveluttaa vähän, selkä kun on oikutellut jo pitempää ja istuminen lentokoneessa yli 10 h rupeamia ei oikein houkuta. No lääkkeet ne on tähänkin vaivaan!

Niin ja jos jollakulla on oikein kova halu tukea allekirjoittanutta pienellä sponsoroinnilla niin puhelinnumeroni ei ole salainen :D

Kisaa odotellessa, Jouni Neste

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2008!

2007-12-24T14:37:00.000+02:00

Haluan toivottaa kaikille hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2008!

Aloitan uuden vuoden alusta kirjoittamaan valmistautumisestani ja maajoukkueen valmistautumisesta tuleviin MM-kilpailuihin jotka pidetään Uudessa-Seelannissa maaliskuun lopussa. Seuratkaa blogia ja samoin kaikkien maajoukkueen jäsenten blogeja, voit auttaa maajoukkuetta valmistautumaan kisoihin esim. jos sinulla on kokemusta kalastamisesta Uudessa-Seelanissa. Ota tällöin yhteyttä vaikka minuun tai kirjoita maajoukkueen blogiin kokemuksistasi.

MM 2007 Kemi ja Simojoki

2007-09-25T08:54:00.001+03:00

Suomessa järjestettiin perhokalastuksen MM-kilpailut kesäkuussa. Kuuluin Suomen joukkueeseen yhdessä Olli Toivosen, Jukka Leväsen, Petri Virolaisen, Markus, Tandefeltin, Harri Hytösen, Tero Mäntylän, Mika Vainion, Antti Vappulan ja Mika Mannisen kanssa. Allekirjoittanut ja listan neljä ensimmäistä muodostivat joukkueen varsinaisessa kilpailussa Mika Vainion toimiessa kapteenina.
Tuloksena oli niin kuin kaikki varmasti jo tietää joukkuekilapilussa pronssia. Henkilökohtaiset tulokset olivat, Jouni 12. Olli 13. Jukka 16. Markus 25. ja Petri 93
Artikkeli ja oma sekä Virolaisen Petrin kilpailukuvauksen löytyvät Perhokalastus lehdestä. Muta tässä juttua vielä lisää joukkueen ja omasta harjoitusjaksosta.
Joukkueen valmistautuminen alkoi hyvissä ajoin eikä siinä mielestäni ollut puutteita. Joukkueen majoittuminen Ranualle oli oikea päätös. Koska Simojoen alaosien harjoittelualueet eivät kertoneet kuin sen että siellä ei harjusta kovin paljoa ole. Sama viesti tuli myös muiden maiden joukkueilta ja paikallisilta kalastajilta.

Matka alkaa
Lähdimme Jukka Leväsen ja Mrkku Ilveksen kanssa Ääneskoskelta kohti Simoa maanantaina 4.6, Jukka tuli Petri Virolaisen kyydissä ja minä ja Markku ajoimme edeltä. Markun Kanssa haettiin Ford Maverick Oulun Viescarilta ja jatkoimme kohti Simoa ja Lapin Rinkiä. Vanha ystävämme Esko Knuuti majoitti meidät ensimmäisen viikon ajan. Lapin Ringissä ensimmäinen päivä meni ihaillessa jokea ja parantaessa maailmaa ja saunoessa.

Ensimmäinen harjus
Tiistaina lähdimme Simojoen alaosien harjoitusalueelle. Tuloksena yhdet siiman "katkootukset" ja Markun n. 30 cm harjus. Hiljaista oli, joen pohja oli mustanaan mäkäräisen toukkaa jota kalat söivät. Tosin harjustiheys ei varmasti ollut kovin hyvä näillä harjoitusalueilla mutta, kuitenkin.
Ensimmäiset kunnon kosketukset harjuksiin saimme Markun kanssa Merikoskella. Löysin pieniä harjuksia n. 20 cm keskeltä Merikoskea lohipoolista. Perho jotka kelpasivat olivat vanhoja tuttuja, Red Tag larva koko 14, CDC -pinturi koko 16, harmaa larva koko 12. Ei epäilystäkään enää perhoista. Tekniikkana parhaiten toimii "lirkkiminen" ja normaali pintaperhon uittaminen vapaasti virran mukana. Kuitenkin perhonkoko vielä laittoi miettimään. Kelpaako pienet ja keskikokoiset myös isomalle harjukselle yläosan kilpailualueilla. Mutta se nähtäsiin sitten kun sinne siirrytään.
Merikosken jälkeen kävimme vielä läpi alaosan ahrjoitusalueet mutta Merikoskea lukuunottamatta harjuksen olivat hakusessa. Syynä varmasti mäkärän toukkien valtava massa esiintyminen joen pohjassa. Muuta selitystä emme asialle keksineet.
Ensimmäisen harjoitusviikon aikana joukkomme kasvoi vielä kahdella. Tero Mäntylä ja Olli Toivonen liittyi joukkoon tummaan. Loppujoukkue saapui tipotellen Ranualle jonne mekin siirryimme 9.6 lauantaina.

Ranua
Saavuttuamme Ranualle aloitimme harjoittelun alueen eri harjoituskoskilla. Itsellä hajoitusten aikana ei ollut mitään mahdotonta "röytöä" ehkä siksi että keskityin kalastamaan aina jo kalastettuja kohtia. Tällä etsin tekniikkaa ja perhoja kalalle joka niitä jo oli nähnyt useita erillaisia. Kalastin usein muiden perässä kohtia mistä toinen kalastaja oli juuri kahlannut tai kalastanut. Onnistuinkin saamaan muutamia hyviä harjuksia ja se kasvatti itseluottamustani siitä että olin oikeilla jäljillä. Usko omiin perhoihin kasvoi vielä erityisesti virallisissa harjoituksissa joissa Red Tag larva alkoi pelaamaan niin kuin ennen vanhaan.

Viralliset harjoitukset
Ensimmäinen virallinen harjoitusjaksoni oli Kemi kalapaikalla, tekojärvi sijaitsee aivan sellutehtaan kupeessa ja se toimii tehtaan käyttövesialtaana. Jukka, minä ja Petri kapusimme samaan pieneen soutuveneeseen ja suuntasimme vesille. Ulapalla oli hirveä ryysis! Harjoitusalue oli rajattu järven puolivälistä poikki. Tilaa kuitenkin oli kohtalaisesti ja saimme usean kontaktin kaloihin. Muutaman jopa ylös asti. Perhoista toimivat yllättäen musta leechi, punainen ja oranssi leechi. Siimat kelluva, kolmos uppoava, ja lasi-interi. Uitto tapoina kaikki mahdollinen. Kuitenkin suhteellisen kovaan uittoon otti useampi kala ja siimoista paras oli varmasti "kolmosuppoava" siima. Järvi ei varmasti tuottaisi tuskaa. Niin minä luulin!

Olin Jukka Leväsen kanssa viimeisellä virallisella harjoitusjaksolla ja kosken nimi oli muistaakseni Mötyskoski (voi olla että muistan väärin) no kuitenkin Simojoen keskivaiheilla. Aloitimme Jukan kanssa kalastamisen hieman niska-alueen alta, edeten viuhkamaisesti toiselle puolelle koskea joka näytti olevan parempi kuin lähtöranta. Sain Red Tagilla muutaman hyvän kokoisen harjuksen ja tietysti menetin sen ison. Kuitenkin sain katsella harjusta joka oli siimani päässä noin parin metrin päästä jaloistani, mittaa n. 55 - 60 cm, peruke 0.16 vinkaisi vain kerran kun harjus päätti tutustua kosken alimpiin osiin. Sen se sai tehdä rauhassa. No joskus toisten sitten ajattelin harjuksen irrottua, tunne ei ollut niin paha kuin se olisi ollut normaalisti kalassa olessa.
Lopettelin viimeisen harjoitusjakson jo reilusti ennen sen loppumista ja siirryin katselemaan muiden kalastamista. Tosin muiden maiden edustaja olivat jo pitkän aikaa siirtyneet seuraamaan minun ja Jukan kalastamista, olimme nimittäin slovakin kanssa ainoat jotka kalaa saivat kyseisssä harjoituksessa. Slovakian kaveri pahoitteli minulle sen ison karkaamista, oli nähnyt väsytystä läheltä ja sanoi että kala oli todella iso. Niinhän se oli.
Harjoitukset olivat takana ja alkoi viimeinen keskittyminen itse kilpailuun. Niin kuin alussa kerroin oma kilpailukuvaukseni on luettavissa Perhokalastus lehdestä, samoin Petri Virolaisen. Petrin kohtalo oli julma jo arvonnassa, mutta semmoista se joskus on.

Kisa Terveisin, J Neste

Syksyn afäärit.

2007-09-24T09:03:00.000+03:00

Rauhoitus on menossa ja kalastaminen koskilla on hiljentynyt. Odottelemme marraskuun puoliväliä ja sitä että syksy jatkuu lumettomana pitkään. Tällöin kalastaminen on vielä mielekestä pitkälle tätä vuotta.
Itse aloitan valmistautumisen jo maaliskuun MM-kilpailuihin Uuteen Seelantiin. Vielä on kuitenkin tehtävää kotona koska, remontti on kesken. Kuitenkin sidonta ja muu valmistelu on aloitettava hyvissä ajoin ettei tule liian kiire.
Uuden Seelannin kalastussäännöissä on vielä selvittämistä. Miten ne koskevat kilapailijoita esimerkiksi. On varmaa että kalastuvälineet on desinfioitava ja tai niiden on oltava uusia ja käyttämättömiä, ennen kuin saat kalastaa pohjoissaarella. Eteläsaarella on luultavasti hieman eri säännöt mutta. Kuulopuheiden mukaan edes samoja perhoja ei saisi saarilla käyttää. No tämä asia varmistetaan.
Maajoukkue kokoontuu seurvaavan kerran Äyskoskella lokakuussa. Tästä aloitan atikkeli sarjan joka käsittelee valmistautumista MM-kilpailumatkaa ja itse kilpailua varten.

Sidonta aloitetaan pintaperhoista. Jos jollakulla Uuden Seelannin kävijällä on hyviä vihjeitä perhoresepteistä niin laittakaapa tulemaan. Itse tiedän sen mitä internetistä tietoa löytää. Kalastaminen on kuitenkin käytnnössä pintaperho ja nymfi kalastusta joella ja järvissä asuvat kalat taas nappaavat myös perinteisiin leecheihin. Mikseivät, kun niin ne ottavat muuallakin tällä pallolla :D
Tietoa siis kaivataan ja kaivetaan koko ajan. Kaikki apu on tervetullutta.

Kisa Terveisin J Neste

Klubikosket ja menetetyt mahdollisuudet.

2007-09-21T08:28:00.000+03:00

Eilen 20.9 kävin Yläisenkosken rannalla sijaitsevalla kalanviljelylaitoksella hakemassa lampeemme kirjolohia. Tietenkään en voinut välttää kiusausta istuskella ja katsella Yläisenkosken elämää muutaman minuutin ajan. Aikanaan tuon kosken kalastuoikeus oli vuokrattu paikallisille perhokalastajille. Enää ei ole näin. Raha on se joka ratkaisi tämänkin asian. Etelästä saapui ryhmä kalastajia jotka latoivat pöytään markkoja niin että se notkui. Samalla väitän, Yläisenkosken alamäki alkoi.

Lasse Heikkilän kalastusporukka hoiti erittäin hyvin Yläisenkoskea ja sen kalakantaa menneinä vuosina. Kalatussääntö oli rakennettu siten että kaikki toiminta taphtui luonnon ja kalan ehdoilla. Suurilta osiltaan tämän vuosia jatkuneen toiminnan vuoksi Yläisenkoski on yksi parhaista taimenen, harjuksen ja siian kalastuspaikoista Suomessa ellei jopa maailmassa.

Tietysti tämä on vain kuulopuhetta mutta, nykyinen kalaporukka ei hoida Yläisenkoskea niin intensiivisesti ja pitkäkestoisesti kuin Lassen porukka hoiti. Siksi on vaikea uskoa ja kuvitella että pidemmän päälle hoitamaton vesialue ja kalakanta voisi tuottaa sellaisia poikasmääriä että Yläisenkosken tulevaisuus olisi turvattu.

Edesmennyt Lauri Syrjänen oli Yläisenkoskella tuttu näky, Markku Ilves kuului tähän legendaariseen kalaporukkaan myös. Näiden herrojen ja monen muun porukkaan kuuluneen lisäksi Yläisenkoski ja sen kalat tulivat tutuiksi ympäri Suomea. Klubikoskena Yläinen on ollut aina, siis harvojen herkkuna, monien unelmissa.

Nykypäivänä Suomessa on hirveä kalastuspaine reittikoskilla ja vähän pienimmilläkin puroilla. Keski-Suomessa tämä näkyy erittäin hyvin. Huopanankoski, Kapeenkoski, Kuusaankoski, Keskinen vain muutaman vain mainitakseni on ylikalastettuja paikkoja niiden hoitoon ja istuksiin nähden. Istutukset tähtäävät vain kalaturismin kehittämiseen. Kaikki itutettu kala on käytännössä pyyntikokoista kalaa, ei pienpoikasia. Rasvaeväleikkauksilla toivotaan kalastuspaineen kohdistuvan näihin istukkaisiin. Kuitenkin nykyisellä kalastupaineella ei voida välttää sitä karhunpalvelusta jokiluonnolle mikä nyt tehdään.

Pienpoikasistutuksia tulisi lisätä rajusti, koskien kutusoraikoita pitää hoitaa jatkuvasti, kalojen lastenkamarialueita joissa ei kalasteta pitää lisätä. Reittivesien välijärvien verkkokalastusta pitää rajata rajusti. Koskien kalastussäännöt tehdään siten että C&R kalastus lisääntyy.

Kalaturismi aiheuttaa valtavaa korotuspainetta kalastuslupiin. Kalanviljelylaitokset ovat nostaneet kalan hinnan korkeammaksi kuin mitä se on kaupantiskiltä ostettaessa! Vain siksi että sitä istutetaan kalaturistien iloksi valtavia määriä. Kalastusalueiden kilpailu noista turisteista kiihdyttää näiden istutsten määrää. Oheispalvelut tuovat mukanaan muita leiveilmöitä jne.

Yritän vain tässä sanoa sitä että, jos Suomessa olis noita klubialueita enemmän niin ongelmia olisi vähemmän. Siis koskien ja kalavesien hoitoon pitäisi paneutua samoin kuin Yläisenkoski ennen hoidettiin. Klubialuiessa vain on se olennainen vika että se on harvojen herkkua mutta niitä sääntöjä voidaan kyllä soveltaa muuallekkin.

SM 2007 Äyskoski.

2007-09-18T09:39:00.000+03:00

Syyskuun alussa käytiin perhokalastuksen SM-kilpailut Äyskoskella Tervon lohimaassa. Olin mukana 40 finalistin joukossa ja lopulta sijoitukseni oli 8. Kilpailun voitti Jarkko Suominen, Janne Pirkkalaisen olessa toinen ja Antti Vappulan kolmas.

Tulokset

Kilpailu alkoi osaltani järvellä, Kuopion Iso-Valkeinen oli tällä ketaa melkoisen haastava. Istutukset järveen oli tehty vain vuorokautta aikaisemmin ja kala oli arkaa. Onnistuin ensimmäisellä jaksolla saamaan yhden kirjolohen ja sijoitukseni oli 4. Toinen jakso oli sitten synkempää, mp tuloksena ja maksimi pisteet. Kolmas jakso alkoi hyvin, ensimmäisillä heitoilla 48 cm kirjo kiinni ja mittaukseen. Jakso jatkui tasaisesti ja sain ylös yhteensä kolme kirjoa ja pudotin vielä "kaupanpäälle" kolme. Jaksovoitto kuitenkin viimeiseltä jaksolta takasi sen että olin kokonaistaistossa mukana.

Sunnuntaina pääsimme Äyskoskelle. Edellisenä päivänä ryhmät A ja B olivat saaneet kalaa tasaiseen tahtiin. Pääsosin harjuksia mutta mukana myös muutama komea taimen ja kirjolohi.

Aloitin kalastamiseni beatilta 8, josta olin harjoittelussa saanut runsaasti mitallisia harjuksia aivan rantavirrasta. Sieltä löysin harjukset myös tällä kertaa, veden syvyyden olessa vain n. 10 - 15 cm. Ainoa vika oli vain että, karkuutin suurimman osan kaloista jotka siiman päähän sain. Tuloksena kaksi harjusta mittaukseen. En kalastanut beatista muuta kuin harjusta, edellinen kalastaja Ville Vainio oli karkuuttanut kaksi isoa taimenta joten uskoin että niitä ei vielä kannata yrittää. sijoitus beatilla jossain 5 - 6 paikkeilla.
Seuraavana oli yksi parhaista beateistä "Äsyllä" nro 4 Patolan suvannon koski ja itse suvanto. Suvantoo oli istutettu 30 kpl kirjoja juuri ennen kilpailupäivää. Niitähän sieltä kaikki kilpailijat saivatkin. Kolme kirjoa ja harjus tuloksena, sijoitus ilmeisesti 2. ei paha mutta tästä beatista olisi pitänyt pystyä voittamaan jakso.
Viimeinen beatti oli pooli nro 10, synkäksi haukuttu ja sitä se oli. Mittallinen harjus kuitenkin tuloksena ja sen myötä 8 sija kokonaistuloksissa. Havaittavissa oli vieläkin kilapiluväsymystä kesäkuun MM-kilpailuiden jälkeen, no nyt on syksy ja talvi aikaa toipua seuraavaan koitokseen. Se on sitten taas MM-kisat ja Uusi Seelanti kutsuu.

Blogi luotu!

2007-09-18T08:53:00.000+03:00

Tervetuloa blogilleni!

Perhokalastus ja kilpaperhokalastus ovat tämän blogin pääaiheita. Metsästys ja aseet esiintyvät kirjoituksissani myös silloin tällöin.

Perhokalastusta olen harrastanut n. 20v. joista viimeiset 7 vuotta olen myös kalastanut kilpaa. Kuulu Suomen perhokalastus maajoukkueseen ja olen edustanut Suomea kaksissa perhokalastuksen MM-kilpailuissa.

Ensi vuoden maaliskuussa lähden Uuteen Seelantiin kilpailemaan jälleen Suomen väreissä. Matkasta tulee mielenkiintoinen ja sitä voitte seurata tältä blogilta. Myös muilla Suomen joukkueen jäsenillä on bloginsa. Esim. Jarkko Suomisen ja Janne Pirkkalaisen mietteitä löytyy seuraavasta linkistä "kalapäiväkirja"